Kuopion Painonnostajista oli nostamassa Maria Lindberg, Jari Saario, Jyrki Koivisto ja Samuli Kokkarinen.

Kisaraportit.

Maria Lindberg

Kisavalmistelut eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan ja jouduin keventämään ohjelmaa useampaan otteeseen selän vihoitellessa.
Ilmoittautuneiden listan mukaan näytti hyvältä että saadaan kunnon kisa mestaruudesta aikaiseksi - valitettavasti kilpakumppani ei päässyt sarjapainoon ja näin ollen mestaruus tulisi olemaan minun kunhan saan avausraudat tehtyä.

Tänä vuonna kun mittariini tulee 40 v. täyteen, olen "oikeutettu" tekemään Suomen ennätyksiä N40-luokkaan.

Kyykyt menivät kaikki suunnitelmien mukaan - 105 kg (N40 SE), 110 kg (N40 SE) ja viimeiseen oma ennätys 115 kg (N40 SE).
Penkissä lähdettiin varmasti liikkeelle 75 kilosta, toiseen 80 kg (N40 SE) ja viimeiseen jälleen oma ennätys 82,5 kg (N40 SE) - tällä viimeisellä nostolla ei olisi enempää tullutkaan.
Kisavedot mulla on viimeaikoina menneet hyvin, vaikka treenejä onkin pitänyt kevennellä. Avaus varma 145 kiloa (N40 SE), toiseen 152,5 kg (N40 SE). Viimeiseen laitettiin kaikki peliin ja lähdettiin hakemaan uutta avoimen luokan Suomen ennätystä 160 kiloa - tämä tuli ja vielä yllättävän helposti! Aivan mahtava fiilis!

Yhteistulokseksi tuli näin ollen 357,5 kiloa mikä on myös N40 SE-tulos.

Ensimmäistä kertaa kaikissa lajeissa tuli otettua kaikki kilot talteen ja enempään en olisi kisapäivänä pystynyt. Nyt pieni lepo ja sitten suunta kohti klassisen voimanoston MM-kilpailuja jotka käydään kesäkuussa Venäjällä.

/Maria

Maria Lindberg Kuva: Mervi Rantamäki

Jari Saario

Valmistautuminen Klassisen voimanoston SM-kisoihin meni hyvin aina kisaviikon tiistaihin jolloin kuulin todella hyvän ystävän menehtyneen. Sitten se kolme päivää meni miettiessä kaikenlaista ja kai joku stressireaktio iski ja kaikki mitä söin tuli saman tien ulos ja paino tippui aina 117kg asti. Perjantainna sain koko päivän ja yön syödä tosissani painoa nostaessa takaisin ja sainkin kisaan nostettua painon takaisin normi lukemiin, tahtoo olla lihava :D. Treenit kaikki oli sujuneet suht hyvin ja vain selkä vähän vaivannut ja voimat piti olla iskussa. Lauantainna lämmittelyssä huomasin, että voimat on ukolla tallessa hyvin, mitä ainainen selkä taas muistutteli lukosta. Nooh, eikun lavalle ja kyykystä tuli kolme hylkyä. Tuomarien mielestä syvyys ei kai riittänyt, vaikka samat kyykyt mennyt kahdessa aikaisemmassa raw kisassa mennyt läpi ja moni tulikin sanomaan, että pitäisi mennä läpi. No näin tällä kertaa ja ei voi mtn, pää pystyyn ja kohti uusia kisoja. Näin sitä heti alkuunsa lähdettiin saunaan miettimään syntejä syviä kera palautuksen.  Nooh,oli matkassa hyvääkin, tutustuin pariin uuteen nostajaan, jotka ovat hienoja persoonoita ja hyvä kaverini Janne Huusko voitti +120kg sarjan Suomen Mestaruuden, kova juttu. Tähän kisaan oli ekaa kertaa pelkästään raw kisoihin suunnattu ohjelma, kiitos valmentaja Jari Martikaiselle. Matka jatkuu kohti tuntematonta, eli Kuopion kisoja toukokuussa. Kiitokset Kuopion Painonnostajat, Ari Saukkonen, Nanna Hammar, Juankosken Punnerrus, Skip/Voimapuoti ja kaikki treenikaverit/tukijat, ilman teitä ei nousisi grammaakaan :)

JS

Jari Saario SM 2012 Kuva: KP:n arkisto

Jyrki Koivisto

Kisaviikolla sairastettu vatsatauti sotki kehon kyl aika lailla. Nesteet eivät lähteneet pois viimeisenä päivänä niin kuin piti ja helposta kilon painon vedosta tuli huomattavasti tiukempi kuin oli alunperin odotettua.

Kyykyssä 220 helppo. 240 toiseen ja se tuntui jo aika tiukalle. Viimeiseen 245 joka katkesi pohjassa kuin kuiva risu.

Penkissä tuomarit olivat aika tiukkana. Ensimmäinen 165 2-1 läpi. Toiseen 172,5 ja replace komento jalan asennon takia. Itse nosto ei hievahtanutkaan rinnalta. Kolmanteen sama rauta ja tiukat sempit...nosto ylös mutta tuomarit eri mieltä. Tuomareiden laput oli niin eri värisiä että nosto ei varmaan täyttänyt yhtään kriteeriä. Nostaja tietenkin eri mieltä...

Maastavetoon tullessani olin kyl jo maani myyny kun olin kuitenkin 700 kiloa lähtenyt hakemaan. Ensimmäisellä varma 250 ja toisella 270 hyvällä tekniikalla ylös. 280 2cm ylös ja siinäpä se.

Kiitos Lauralle huoltajan tehtävien hoidosta.

Loppusanat: en voi suositella vatsatautia kisaviikolle. Edellisellä viikolla revähtänyt rinta oli ihan ok. Hieman kireä mutta ei muuta. Voin suositella kinesio teippiä revähdysten hoidossa kiitokset vaan Korhos Sepolle. Nyt pittää kasata rivit ja alkaa reenata vähä paremmin ja kovemmin.

Jyrki

Jyrki Koivisto Kuva: Jari Rantapelkonen/SVNL

Samuli Kokkarinen

Olin viimeksi kilpaillut juniorina, vuonna -94. Voimaharjoittelua olen kuitenkin harrastanut kaikki nämä vuodet ja vastannut kisakyselyihin aina sen perinteisen "katotaan jos sitä tässä vuoden parin sisällä". No, tuossa pari vuotta sitten kärsin kyynärhermon vauriosta, joka vaati lopulta leikkaushoitoa. Ennuste oli jotakuinkin fifty-fifty, eli saattaa parantua ennalleen tai saattaa olla parantumattakin.. Sitkeän kuntoutuksen myötä käden voimat alkoivat palata ja pian pystyin jo treenaamaan salilla ilman, että pidän vetoremmejä jokaikisessä otevoimaa vaativassa liikkeessä. Viime kesänä harjoittelin myös paljon kahvakuulilla ja omaa kehonpainoa vastuksena käyttäen. Loppukesästä alkoi veri vetää omimman lajin ja raskaan raudan pariin. Syksyllä alkoi tuntua siltä, että nyt jos koskaan on aika ryhtyä tekemään sitä, mistä olen vuosia haaveillut. Päätin tehdä paluun kilpalavoille vuonna 2013.

Osallistuin 2.2. Kankaanpäässä pidettyihin raakakisoihin. SM-tulosraja ylittyi, joten lippu Helsinkiin tuli siltä reissulta! Ilmoittauduin heti kisoihin lähtijäksi. Kuukausi aikaa harjoitella, levätä ja syödä, lihashuoltoa unohtamatta. Painoa oli tuolla Kankaanpään kisassa pari kiloa alle sarjan ylärajan, joten pystyin syömään varsin tukevasti tulevaan kisapäivään saakka.

Valmistautuminen oli sujunut ilman suurempia murheita ja voimat tuntuivat olevan tallella viimeisten harjoitusten perusteella. Hieman jännitystä aiheutti kisapäivän aamupaino, joka kotivaa'an mukaan oli 100 grammaa yli sarjan! Ja pakko oli jotain syödä, jotta jaksaa ajaa Helsinkiin täältä Savonmualta, oli päätetty tehdä kisareissu päiväseltään huoltajanani toimivan tyttöystäväni kanssa. No, Helsinkiin saavuttuamme oli helpotus huomattava, kun punnituksessa painoni olikin vain 92,30 kg. Nuo kotivaa'at taitavat näyttää järjestään hieman liikaa, mikä oli tässä tapauksessa onni. Sitten vain tankkaamaan, kisan alkuun oli vielä tovi.

Kyykyn lämmittelyssä rauta tuntui välillä kevyeltä, välillä raskaalta. Vaikka alla olikin jo yhdet kisat kuukautta aikaisemmin, oli tämä tilanne paljon jännittävämpi. Sitten tuli minun vuoroni astua lavalle, avausrautana 192,5. Otin sen varovasti ja varman päälle ja niinpä se tuntuikin todella painavalta, hyväksytty 3-0 kuitenkin. Sitten tuli pieni kämmi, kun pähkäilin korotusta liian pitkään ja aika ehti kulua umpeen. Seuraavaan nostoon tuli siis 2,5 kilon automaattikorotus. No, kävin kyykkäämässä 195, joka oli huomattavasti helpompi kuin aloitusrauta, 3-0 hyväksytty taas. Sitten korotus 212,5 kiloon, joka ei sitten tullut aivan ylös asti. Kyykyn tulokseksi jäi siis 195.

Penkin lämmittely tuntui helpolta. Aloituspaino 150 tuli nätisti ylös ja hyväksyttiin 3-0. Korotus 157,5 kiloon, mutta se painoikin sitten jo liikaa. Viimeiseen asti tehty rutistus vei voimat niin, että jätin kolmannen noston väliin, koska tiesin, ettei tuo rauta olisi enää lähtenyt mihinkään. Penkin tulokseksi siis 150, ja ei muuta kuin vetoja lämmittelemään!

Maastaveto on aina ollut oma suosikkilajini, kenties mittasuhteeni sopivat siihen parhaiten. Aloitukseen 240, joka tuli kuin "käpysäkki", kuten olin kaavaillutkin ja 3-0 hyväksytysti. Korotin 265 kiloon, tässä ei tarvita pikkukorotuksia! Kyseessä henkilökohtainen ennätys kisoissa nostettuna, joten nyt kaikki sytyt peliin. Hyvä keskittyminen ja samat pikkurutiinit kuin salilla ennen nostoa. Sitten nosto, täysillä ylös ja tulihan se että heilahti! Varma pito ylhäällä, down-komennon odotus ja hallitusti alas. 3-0 taulussa, nyt on hyvä fiilis! Yleisön aplodit olivat palkinto, joka todella nosti tunnelman itseltäni hieman huonosti menneen alkukisan jälkeen. Minulla oli vielä yksi nosto jäljellä, ja päätin korottaa 272,5 kiloon, joka olisi ollut KP:n ennätys sarjassa. Irtosihan se lattiasta, mutta nousi vain puoleenväliin saakka... Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen vetotulokseeni, joka oli siis 265.

Yhteistulokseni oli 610 kiloa ja kisassa se riitti sijaan 9. Kokemusta karttui, olivathan nämä ensimmäiset SM-kisani yleisessä sarjassa. Kisaamaan oppii kisaamalla! Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua ja alkaa pikkuhiljaa suunnitella tulevia kilpailujakin. Viimeisiksi nämä kisat eivät varmasti jää!

Keväisin terveisin

Samuli Kokkarinen

Samuli Kokkarinen Kuva: Jari Rantapelkonen/SVNL

Kilpailun tulokset SVNL:n sivuilla.