Uutiset Nuorten klassisen voimanoston SM-kilpailujen kisa raportit.
Nuorten klassisen voimanoston SM-kilpailujen kisa raportit. PDF Tulosta Sähköposti
22.11.2016 21:53

Virkkala SM 2016Virkkala SM 2016

 

Kuopion Painonnostajien junnut kävivät Virkkalassa mittelöimässä voimiaan Nuorten klassisen voimanoston SM-kisoissa kotiin tuomisina kaksi pronssia ja neljäs sekä viides sijat.

 

Kuvat: Niklas Weeman ja Juhana Saarinen

 

Juuso Korhonen 83M20, sija 4 yt 500kg (180-125-195)

 

Kisat eivät menneet omalta osaltani ihan nappiin, enkä ole tyytyväinen oikeastaan muuhun kuin penkkiin. Kaikkihan nuista tosin oli omia ennätyksiä, mutta tiedän että vielä olisi ollut varaa parempaan ainakin aiempien reenien perusteella. Ensi kerralle vaan nostoasennot viimeisen päälle hioo, niin johan alkaa mennä tuomarienkin seulasta läpi ihan ensimmäisestä yrityksestä lähtien. Sijoitus oli tällä kertaa neljäs, ja kirvelevän 5 kilon päässä mitalista, mutta arvokasta kokemustahan tästä tuli SM-ensikertalaiselle rutkasti!


Niklas Weeman 105M20, pronssia yt 552,5kg (200-120-232,5).

 

Kisoja edeltävinä viikkoina pieni epävarmuus oli päässyt jäytämään mieltä. Treenien suoritukset olivat hyvin ailahtelevia ja 10 päivän reissu Kreetalle (jossa ei salille päästy) alle 4 viikkoa ennen kisoja tuntui vieneen tuntuman treenistä. Toisiksi viimeisellä viikolla kyykky ja penkki alkoivat kulkea jo ihan hyvin, mutta maastaveto sitten millään. Päätin jättää maven kokonaan yli viikko ennen kisoja ja tein pari todella kevyttä kyykky + penkkitreeniä viimeisellä viikolla. Tavoitteeksi laitoin kuitenkin 200 kyykky, 120 penkki ja 220 mave eli 540kg yt, mikä olisi tarkoittanut 27,5 kilon ennätystä kahden kuukauden takaisista Jyväskylän kisoista.

Lähdettiin Juuson sekä huoltojoukkojen (Heljä ja Aatu) kanssa ajamaan Kuopiosta Lohjalle ennen klo kuutta aamulla, punnituksen alkaessa klo 12. Paino aamulla 105,6kg joten muutamalla vesihörpyllä oli selvittävä sinne asti. Jalat ja selkä olivat aikamoisessa juntturassa ajomatkan jälkeen, vaikka pari kertaa pysähdyttiinkin jaloittelemaan. Paino kisapuntarilla optimaalinen 104,3kg, jonka jälkeen vetämään urheilujuomaa ja eväitä kaksin käsin.

Juuson kanssa nostettiin samalla kierroksella ja lämmittelyt kyykkyä varten aloitettiin reilu puolituntia ennen nostokierroksen alkua. Minun sarjassani nosti 5 nostajaa ja kovan näköisiä jässiköitä olivat. Paikat lämpimäksi ja kyykkäämään.

Aloituspaino 180 nousi varmasti. Seuraavaksi 190, joka jo raskaampi. Kahtasataa lähdettiin sieltä hakemaan, joten sen laitoin viimeiseen nostoon. Tuli ylös yllättävän hyvin ja jäi varoja ehkä jopa 5kg. Todella tyytyväinen kuitenkin 200 kyykyn rajan rikkomiseen. Sijoitus 3. kyykkyjen jälkeen.

Penkissä 110 aloitusnosto oli hieman huteran tuntuinen johtuen pikku tekniikkavirheestä. 115 seuraavana ja nousi kevyemmin. 120 viimeiseen ja ylöshän se sekin tuli, mutta varaa ei kyllä jäänyt paljoa, jos ollenkaan. Selkä kramppaili aika ikävästi joka toistolla, mikä ei ainakaan luottamusta tuonut maven suhteen. Siinä oli onnistuttava, jos mitalin aikoi kotiin viedä, koska sijoitus oli pudonnut neljänneksi.

Lämmittelyssä rauta totteli ihan mukavasti ja aloitus maastavedossa, 200 kiloa, nousi aika kevyesti ylös. Päätin laittaa seuraavaan 215, joka ei taas niin kevyt ollutkaan. Pronssiin piti nostaa vähintään 227,5 mikä tuntui lähes mahdottomalta. Kilpailijatoveri korotti vielä viimeisen yrityksen painoa 5 kilolla. Hän nosti ennen minua ja onnistui saamaan painon ylös. Nopeasti laitoin Aatun viemään korotuslappua tuomaristolle jonka jälkeen 232,5 kiloa tankoon. "Tanko valmis!" ja eikun vetämään ja kyllähän se sieltä tuli. Olin hieman epäuskoinen, mutta tyytyväinen. Yhteistulos 552,5kg ja pronssimitali kaulaan.

Myös Juusolla pronssimitali lähellä, ja jäi hieman harmittamaan ettei tuplapronssia päästy viemään mukanamme. Molemmat kuitenkin tehtiin ennätykset joka liikkeessä ja itsellä vielä jokainen nosto kolmella valkoisella hyväksyttyjä ja yhteistulos-tavoitteeni ylitin. Nappiinhan ne meni minun osaltani niinsanotusti.

Reissu oli hieno ja isot kiitokset ViVo:lle, kilpakumppaneille ja tietty reissussa mukana olleille Heljälle, Juusolle ja Aatulle!

Niklas PronssiaNiklas PronssiaNiklas 200Niklas 200Niklas 120Niklas 120Niklas 232,5Niklas 232,5

 


Hanna Kuokkanen 63N23, sija 5 yt 332,5kg (122,5-67,5-142,5)

 

Lämmittelyssä kyykkääminen tuntui jämäkältä. Kilpailun aloituspaino 115 kg oli varma mutta ei erityisen helppo, joten toiseen nostoon lastattiin 122,5 kiloa, joka sivusi kisaennätystä. Sekin tuli nätisti ylös, mutta tunsin, että päivän kyykkyvire ei ollut paras mahdollinen. Viimeiseen kyykkyyn pyydettiin 127,5 kiloa. Olin täysin varma, että se nousee. Pettymys oli melkoinen, kun rauta jäikin pohjaan.

Kauaa en ehtinyt epäonnistunutta kyykkyä murehtia, kun oli aloitettava penkin lämmittely. Olen kilpaillut vain kahdesti aikaisemmin, ja molemmilla kerroilla kisat ovat olleet pitkiä ja tahti on ollut todella verkkainen. Lajien välissä on ehtinyt syödä, juoda ja jopa makoilla ilman kiirettä. Nyt ryhmiä oli kaksi ja toisessa ryhmässä vain kahdeksan nostajaa, joten kisa eteni nopeammin kuin olin kuvitellut, ja aluksi oli hieman hankala tottua rytmiin.

Penkki tuntui perusvarmalta, joten aloitusrauta 60 kg oli kevyt. Toiseen nostoon laitettiin 67,5 kiloa, kisaennätystä sivuava rauta sekin, ja nosto tuntui todella hyvältä. Hetken jopa mietin, pitäisikö viimeiseen lastata 72,5 kiloa, mutta päädyttiin kuitenkin 70 kiloon. Rauta tuntui painavan monin verroin enemmän ja merkkikin tuntui ikuisuudelta, joten rinnallehan se jäi.

Vedon aloitusraudaksi olin pyytänyt 130 kg, ja nosto oli helppo. Toiseen nostoon laitettiin 142,5 kiloa, joka oli uusi ennätys. Vetoasennon löytäminen tuntui hankalalta, mutta nosto onnistui kuitenkin. Tehtiin pieni laskutoimitus ja todettiin, että mitaleille ollut enää mitään asiaa. Niinpä pyysin viimeiseen vetoon nätin tasaluvun 150 kiloa. Tanko irtosi lattiasta aika helposti, mutta koska asento ei pysynyt kasassa, veto kuoli polviin.

Olin viides yhteistulosennätykselläni 332,5 kg. Vaikka en mitään ilotulitusta odottanutkaan, oli tasapaksu suoritus silti pettymys. Yhdeksästä nostosta vain kuusi onnistui, mikä on mielestäni aika heikko suoritus. Jostain pitäisi kaivaa varmuutta myös viimeisiin nostoihin, sillä rahkeita olisi suurempiinkin ennätysparannuksiin.

Hanna 142,5Hanna 142,5

 


Jere Savolainen 93M23, pronssia yt 655kg (240-140-275)

 

”The champion has failed more times than the beginner has even tried” eli suomennettuna: mestari on epäonnistunut useampia kertoja kuin aloittelija on edes yrittänyt. Tällä mantralla olen Lohjan kisatapahtumia omaan päähäni järkeistänyt.

Kupletin juoni lähti liikkeelle sunnuntaina 20.11, kun kello 12.30 oli meikäläisen puntari. Oman ruhoni massa vaa’alla oli mukavat 92,26 kiloa ja kirkkaasti puntari läpi. Pikkuisen jouduin vedättämään välttelemällä nesteitä edellisenä iltana ja aamulla, mutta ei mitään rajua vetoa. Aamupalaakin sai jopa syödä hieman ja mustat kahvit päälle, joten happikin oli puntarin jälkeen melko hyvä. Sitten aloiteltiin tankkaus, joka onnistui sekin hyvin ja ennen kisaa kaikki hyvin ja levollinen fiilis oli päällä kaiken kaikkiaan.

Kyykyn lämmittelyt aloiteltiin isäni kanssa hyvissä ajoin ja lavalle noustiin ensimmäisen kerran puolen kolmen jälkeen. Lämmittelyissä ei ongelmaa ja lavalle noustiin hyvillä fiiliksillä. Aloitusrautana 240kg, joka on meikäläiselle semmoinen sunnuntairauta hyvänä päivänä. Tiedä sitten mitä tuli mietittyä, kun mentiin lavalle tanssimaan zumbaa ja pummattiin ensimmäinen kyykky komeasti. Melkein samalla kaaduttiin oikealle kyljelle kyseisen raudan kanssa, kiitokset varmistajille hyvästä kopista! No, pakka sekaisin ja toista yritystä samaisesta raudasta odottelemaan. Kun aika koitti, raudat niskaan ja tuomarin komennon jälkeen takapuolta lähes lattialla käyttäen raudat helposti ylös. Oliko se niin vaikeaa ekalla kerralla? No, kolmanteen kyykkyyn lastattiin sitten 250kg, joka olisi oma ennätys ollut onnistuessaan, mutta yritys oli jopa omasta mielestä pehmeä ja hylsy sieltä läsähti tauluun.

Penkin lämmittelyihin lähtiessä alla oli siis kaksi kyykyn pummia alla ja ajatuksena takaraivossa, että osaakohan sitä enää nostaakaan. Sitä kuitenkin siinä vaiheessa muistin, kuinka KP:n Pasi Asikainen oli reeneissä kehunut meikäläisen käsien kasvaneen puoli senttiä ympärysmitaltaan, joten olihan sitä nyt näytettävä, ettei se mitään höttölihasta ole! Lämmittelyt menivät putkeen ja lavalle ensimmäinen rauta 130kg paraatityyliin ylös, ei mitään ongelmia. Toiseen oma kisaennätys 5kg:lla 140kg, joka nousi jopa helpommin kuin aloitus! Vitsi miten hyvä fiilis tuli, kun meikäläisen penkkisuossa alkoikin näkyä kuivaa maata, vihdoin ja viimein. Viimeiseen yrittämään lastattiin siis hyvien fiilisten johdattelemana 145kg, jota lähdettiin levollisilla mielillä nautiskelemaan lavalle. No, se nautinto loppui sitten siihen kohtaan, kun sileä voimanostotanko pyörähti kämmenestä ranteelle ja pilasi koko noston siinä kohtaa, kun pää oli jo varma, että onnistunut nostohan sieltä tulee ja helposti. Eli punaista tuli että heilahti. Elämäni paras penkkikunto oli päällä ja mokana vain se, että mankkua ei ollut käsissä seitsemää senttiä. Kyllä harmitti!

No, penkistä kuitenkin jäi hyvä maku suuhun, joten maastavedon lämmittelyt pystyi aloittamaan ihan hymyssä suin. Rauta ei painanutkaan juuri mitään ja lähtökohdat olivat kunnossa, hopeakin olisi vielä vedettävissä. Aloitusrautana 265kg, jonka ”metsäinsinööriopiskelija” Savolainen (vitsin ymmärtääksenne kannattaa katsoa nettilähetys Youtubesta) veti ylös varmasti ja melko kevyesti. Toiseen oma kisaenkka 275kg, joka sekään ei painanut juuri mitään. Fiilis hyvä ja viimeisellä vedolla taistelemaan kirkkaammasta mitalista. Alun perin korotus oli 285, mutta isälleni annoin ohjeet, että jos haastajani vetää viimeisen yrityksensä ylös, tulee hänen palauttaa uusi korotuslappu. ja niinhän siinä kävi, että piti uusi korotuslappu palauttaa. Tankoon siis 287.5kg, jota lähdettiin yrittämään hyvällä tarmolla. Tämä rauta riittäisi tasatulokseen ja kevyempänä ohi menemiseen, joten se oli vedettävä ylös. Rauta tuli polviin asti mutta sitten loppui kropasta ymmärrys millä lihaksella vetää rauta loppuun asti, joten näpit päästivät irti. Ei tänään.

Tuloksena siis 655kg, joka oikeutti pronssisijaan M23 93kg-sarjassa. Tulos on kymmenellä kilolla oma ennätys, mutta tyytyväinen ei tähän voi itse olla. Rahkeita oli enempään, mutta jotain meni pieleen. Nyt sitä lähdetään kehittämään ja perkele täältä tullaan ja kovaa ensi kerralla. Siinä heikompaa hirvittää, kun ensi kerralla meikäläinen lavalla nostaa.

Kiitokset kisani huoltaneelle Ari-isälle, Kuopion Painonnostajille ja kaikille läheisilleni, jotka tätä matkaa kohti ääretöntä ovat tukeneet matkan varrella. Ei tätä aina jaksaisi ilman ihmisiä ympärillä! Kiitos myös valmentajilleni, Sami Hakkaraiselle ja Seppo Räsäselle, jotka pyyteettömästi tämän nostajan pyhiinvaellusta siivittävät antamalla mustaa valkoiselle. Ei tarvitse paljon salilla miettiä muuta kuin nostamista, kun kaikki on suunniteltua. Koittakaa jaksaa meikäläistä vielä, vaikka ei sitä aina onnistukaan.

Katse on nyt asetettu kohti tulevaa, tiedä minne se sitten tämän lajin parissa viekään.

Jere PronssiaJere Pronssia

Jere 275Jere 275

 

Tulokset SVNL sivuilla

 

Lauantain kisat videona VOIMANOSTO.VIDEO

Sunnuntain kisat videona VOIMANOSTO.VIDEO

Viimeksi päivitetty 22.11.2016 21:57