16.-18.3.2018 käytiin avoimen klassisen voimanoston SM-kilpailut Ylöjärvellä.

Kilpailun järjestivät Ylöjärven Ryhti yhteistyössä Suomen Voimanostoliitto.

Kuopion Painonnostajista oli kilpailemassa Johanna Kankus ja Tuomas Lukkari.

Johanna Kankus voitti SM kultaa sarjassa N84 SE yhteistuloksella 471,5kg (181,5 SE-112,5-177,5).

Johanna Kankus SE jalkakyykky 181,5kg

Tuomas Lukkari saavutti SM hopeaa sarjassa M120 yhteistuloksella 760kg (280-190-290).

Tuomas Lukkari

Kisaraportit:

Johanna Kankus

Minulta kysyttiin, että miksi olen pettynyt, vaikka voitin Suomen mestaruuden?

Yritän avata tätä näkökulmaa seuraavaksi sellaisenaan kuin se kaikessa outoudessaan on.

Olen tässä miettinyt, että voisipa kisoihin aina valmistautua pessimistisesti, niin ei tulisi isoja pettymyksiä kisojen jälkeen. Ei olisi suuria odotuksia eikä silloin myöskään isoja pettymyksiä. Olisi vain onnistumisen iloja ja tasaisia tunteita. Pahinta on kuitenkin ehkä se, että itse ei pysty nauttimaan omista hyvistä suorituksista, vaan aina pitää olla täydellistä. Ja jos se täydellinen päivä ei osu kisapäivänä kohdalle, niin sitten alkaa itsensä armoton ruoskiminen. Näin minulla näiden kisojen jälkeen tapahtui ja näin on tapahtunut muidenkin kisojen osalta. Minun on erittäin vaikea ottaa onnitteluita vastaan, kun en itse pysty nauttimaan Suomen mestaruudesta juuri sillä hetkellä. Parin päivän päästä asiaa sulatettua, voin olla jo vähän vastaanottavaisempi. En halua kuulostaa ylimieliseltä, jolta helposti kuulostan, kun sanon näin. Tottakai haluan aina voittaa Suomen mestaruuden, mutta sen pitäisi toistaiseksi olla vain sivutuote onnistuneelle päivälle. Jos voitan Suomen mestaruuden huonommalla tuloksella kuin mihin mielestäni minulla oli rahkeet, niin en ole tyytyväinen. Taidan olla rikki. Olisikohan jossain varaosia tähän tyhmään tapaan ajatella ja reagoida asioihin. Voisinpa vain olla onnellinen sijoituksesta enkä välittäisi niinkään tuloksesta.

Kuitenkin tulos on mielestäni tässä lajissa se kehittymisen mittari. Mitali on sitten taas sen kehityksen arvo.

Olen harrastanut lajia vuodesta 2009 alkaen. Olen siis jo vanha tamma. Kehitys on nykyään hidasta ja jokaisen kehittyneen puolen kilon eteen tehdään jäätävä määrä työtä. Tietyistä asioista joutuu luopumaan ja uhrauksia tekemään, jotta tuo tie kehitykseen olisi edes vähän sileämpi. Ja jos tuota kehitystä ei tapahdu, niin jään usein miettimään kisojen jälkeen, onko tämä kaikki ollut sen arvoista. Koska kehitys tulee nykyään hitaasti, niin joudun enemmän keskittymään uhrauksiin. Panostan astetta kovempaa itse lajiin ja kehitykseen kuin aikaisemmin. Se asteen panostus lajiin tarkoittaa asteen luopumista jostain muusta asiasta. Nämä kaikki edellä olevat asiat huipentuvat kisapäivänä, jolloin mitataan kehitys ja jos kehitys ei vastaa uhrauksien ja panostuksen määrää, on mielestäni oikeus antaa urheilijan olla pettynyt. On aika miettiä asioita uudelleen. On aika miettiä, missä mentiin metsään. On aika tehdä kehitystyötä ja poistaa ne asiat elämästä, joilla ei ole ollut suoraa syyseuraus suhdetta kehittymisen kannalta. On aika antaa tilaa uusille asioille, jotta kehittyminen olisi parempaa. Jos et koe pettymystä, olet todennäköisesti tyytyväinen tekemiisi asioihin ja tehtyihin päätöksiin. Jokaisella teolla on seurauksensa. Pettynyt urheilija ei välttämättä ole ylimielinen. Taustalla voi olla isoja asioita ja isoja päätöksiä. Jokainen meistä tekee tätä omalla tyylillään. Itse en ainakaan pysty luonnettani muuttamaan.

Summarum

Kisojeni tulokset olivat 181.5 SE- 112.5 PR-177.5 =471.5 SE Olen kyykännyt tuon 181.5 kilon raudan jo alempaan painoluokkaan, joten se siis sivuaa minun omaa ennätystäni, mutta olin nyt painavampi nyt kuin silloin, joten se alentaa tämän kyykyn painoarvoa. Arvosana 8. Huonomminkin on mennyt. Se pitää aina muistaa. Ja positiivista on se, että tämä oli kolmas kerta, kun kyykkäsin yli 180 kiloa. Siitä plussaa.

Penkkiin olen jotenkin tyytyväinen sillä oma ennätys on aina ennätys. En ole kuitenkaan tyytyväinen siihen, miten ruma nosto oli. Aivan kammo rumilus. Arvosana 8. Rumuus rokottaa.

Vetoon en ole tyytyväinen. Yleensä kisoissa veto on napanuoralla kiinni kyykkytuloksen kanssa. Jos en ole kyykkyyn tyytyväinen, niin se näkyy vedossa asenteen puuttumisella. 177.5 kiloa vedossa riitti uuteen yhteistuloksen Suomen ennätykseen, joten siihen jaksoin vielä keskittyä. That´s it! Arvosanaksi 6.

Kisoista jäi käteen 471.5 kilon yhteistulos, joka oli uusi Suomen ennätys. Paransin vanhaan Suomen ennätystä 0.5 kilolla. Odotukset olivat yli 480 kilon yhteistuloksessa, joten arvosanaksi 8. Joten näiden kilpailuiden kokonaisarvosanaksi muodostuu 7.5 eli tyydyttävä.

Eipä tässä sitten oikein muuta kuin että näiden SM-kilpailuiden kyykkytavoitteet on nyt siirretty oman seuran kansallisiin kilpailuihin, jotka järjestetään 26.5.2018 Kuopion Rajalassa. On kyllä kiva päästä nostamaan pitkän tauon jälkeen oman seuran kilpailuihin. Rajalassa on aina mukava tunnelma nostaa. Lisäksi paikalla on 1. luokan tuomarit, joten Suomen ennätyksien teko on silloin mahdollista. Enää ei siis ole kyse kuin itsensä voittamisesta.

N84 Mitalistit

Tuomas Lukkari

Kisoihin lähdettiin ennakkosuosikkina. Aikaisemmat tulokset antoivatkin olettaa, että SM kisoista tulisi tuloksenkin kannalta hyvät. Mutta toisin kävi. Viime syksystä alkaneet ongelmat vaivasivat treenaamista, joka näkyi lopputuloksessa. Kyykyn tulos aloitukseen ja penkki sama mikä toissavuonna. Maastaveto yllätti positiivisesti vaikkakin tekniikan jouduin vaihtamaan muutamaa viikkoa ennen kisoja erinäisten vaivojen takia. Hoppee ei ole häppee, joten mitaliin olen tyytyväinen, mutta tulokset jättivät paljon hampaankoloon.

Ylöjärven ryhti oli järjestänyt loistavilla puitteilla loistavat kisat. Kisat menivät todella jouhevasti ja odottelua ei tullut. Kiitokset siis järjestäneelle seuralle kisoista!
 
Kiitoksia myös KP:n porukalle, joiden kanssa olen jo pienen ikuisuuden saanut treenailla. Kiitoksia myös SiiPon salin väelle tsemppailuista ja treeniavuista. Kiitos kisoissa olleille kilpakaverille rennosta meiningistä ja tsemppailuista.
 
Erityiskiitos isälle Seppo Korhoselle joka oli huoltamassa ja hoiti homman kotiin vuosikymmenien rautaisella kokemuksella.
 
Ja erityiserityiskiitos vaimolle, joka jaksaa ennen kisoja kiukuttelevaa ukkoaan!

M120 Mitalistit

Tulokset