Uutiset Kisa kertomukset Etelä-Afrikan MM-kisoista 2014
Kisa kertomukset Etelä-Afrikan MM-kisoista 2014 PDF Tulosta Sähköposti
01.07.2014 21:06

Tapani Puhakka, MM 3 sarjassa 93M70

Tapani Puhakka MM 3, kuva Tapani PuhakkaTapani Puhakka MM 3, kuva Tapani Puhakka

Laskujeni mukaan oli 17 kerta olla MM- tai EM-kisareissussa, siinä on mukana pari, kolme penkkireissua, ja tämä oli toinen kerta Etelä-Afrikkaan. Kun noin kauas lähtee menee samalla kärsimyksellä vähän pitempikin aika. Meillä tärvääntyi kaunista Suomen kesää pari viikkoa Etelä-Afrikan talvessa. Kylmät yöt, lyhyet aurikoiset päivät yli 1600 m korkeudella.
Pääasiassa asuimme Johannesburgissa, pari yötä Potshefsroomissa ja pari yötä Sun Cityn lähellä. Vuokra-auton mittariin kertyi n. 1700 km.

Kisa meni osaltani kohtalaisesti, Usalaiset venyivät kyykyssä ja eroa syntyi jo kymmeniä kiloja. Penkissä eroa kurottiin hieman mutta penkin jälkeen oli selvää, että vain yhteistuloshopesta taistellaan. Kun heikompi Usalainen veti kolmannellaan saman kuin minä toisella oli yhteistuloshopea ratkennut. Taisimme jo olla nukuksissa kun ei lähdetty vetokultaa yrittämään, kyllä se 2,5 kg olisi tullut. Eli tehtiin yritys maailmanennätysraudoilla, yritykseksi jäi.

Veteraaninostajat menestyivät hienosti, kuusi maailmanmestaruutta!

Nyt sitten edessä voimanoston EM-kisat Tsekin Pilsenissä, nostot 8.7 ja seuraavana päivänä tulee taas vuosikymmen täyteen. Tervetuloa Pilseniin!

 

Mika Parviainen, MM 4 sarjassa M83

Mika Parviainen MM 4, Kuva IPFMika Parviainen MM 4, Kuva IPF

 

 

 

Johanna Kankus, MM 3 sarjassa N72

Johanna Kankus MM 3, kuva SVNLJohanna Kankus MM 3, kuva SVNL

Aloitan sanomalla, että nämä oli huonoiten järjestetty niistä kaikista kisoista, joissa olen ollut mukana. Ensinnäkin kisa-aikataulu ei pitänyt ollenkaan paikkaansa, kun jokainen kisa venyi ja parhaimmillaan jotkut nostivat vielä yön pikkutunneilla. Minun punnituksen ja kisan alkamisen välissä oli neljä tuntia. Pahinta kuitenkin kaikessa oli se, että Etelä-Afrikassa oli talvi ja lämmittelytilat oli sijoitettu ulos. Oma kisa alkoi siinä vaiheessa, kun aurinko laski ja ulkolämpötila oli lähes pakkasen puolella. Lämmitelyvaatteisiin kuului kolmet housut ,kolme paitaa ja viltti. Tiloihin oli sijoitettu lämpölamppuja, mutta vain muutama niistä toimi. Lämmittelytiloista vielä sen verran , että lämmittelylavat olivat vinossa eli viettivät taaksepäin. Se lämmittelytilat, jossa itse lämmittelin venäläisten ja brittien kanssa oli autotalli, jossa ei ollut valoa ollenkaan. Kysyessäni huoltajalta kykyyn syvyydestä, vastauksena oli että ei kykene näkemään sitä siinä pimeydessä. Teki mieli lähteä kotiin jo siinä vaiheessa.

Suomen joukkueessa oli ollut vatsatautia ja tietenkin minäkin sain osuuden siitä. Keskikroppa oli löysä ja oli vaikeuksia pitää kyykkyä kasassa. Kaikkia aloitusrautoja laskettiin ja päätettiin , että nyt kisataan vain mitalista eikä omista ennätyksistä. Ensimmäinen kyykky 155 kg oli jo raskas. Kyykyt valuivat liian syvälle ja sieltä sitten oli lähes mahdoton päästä ylös löysällä keskikropalla. Tokaan laitettiin 165kg ja se katkesi keskeltä. Kolmannella puristin sen ylös. Pettymys oli taas kerran kova, kun 10 päivää ennen kisoja 165kg oli niin kevyttä , että se olisi voinut olla aloitusrauta. Nyt tiedettiin, että päivä ei ole paras mahdollinen. Penkkialoitus tiputettiin 95kg ja se oli helppo. Toiseen nostoon laitettiin 102,5kg ja se oli kohtalainen. Viimeiseen lähdettiin hakemaan lajihopeaa 110kg nostolla. Tällä kertaa se painoi liikaa. Vetoon lähdettäessä tiedettiin sen olevan vaikeaa, kun keskikroppa ei pidä. Vedon raudat määräytyi sen mukaan, mitä tarvitaan pronssiin. Oikeastaan ensimmäisellä vedolla 150kg varmistettiin jo pronssi. Toisella 160 kg varmisteltiin vielä lisää ja kolmannella yritettiin vetää lajipronssiin. Viimeinen rauta 170 kg on ollut varma rauta salilla, mutta tällä kertaa se jäi matkalle. Tuloksena yhteistulospronssi, kyykkypronssi ja penkkipronssi.  Pettymys oli kova. Vaikka olisin ollut parhaimmassani kunnossa, sijoitus ei olisi muuttunut. Silti harmittaa, että niin sanotusti vuoden työ valui hukkaan ja otin itseltäni 30 kg turpaan vuoden takaiseen MM-kisatulokseen verrattuna. Kisat on kisoja. Ens vuonna mitalit ei tule yhtä helpolla. Ensi vuonna pitää olla kunnossa ja onneksi kisat on Suomessa. Silloin tuskin lämmittelytilat on kenenkään autotallissa tai lämmittelylavat rakennettu huonosti. Tämän vuoden tavoitteet on siirretty syyskuun viimeiseen viikonloppuun, kun Espanjan Madridissa Arnold's Europessa kisataan klassisessa voimanostossa. Sinne valitaan Euroopan 10 parasta nais- ja miesnostajaa wilksin pisteissä. Toivotaan, että mahdun mukaan ja pääsen vihdoinkin siihen tulokseen, johon koko vuosi ollaan yritetty päästä.

 

Kuvat Tapani Puhakka, IPF ja SVNL

 

 

 

Viimeksi päivitetty 03.07.2014 07:45