Uutiset Jere Savolainen SM-hopeaa ja Janne Ukkonen SM 5.
Jere Savolainen SM-hopeaa ja Janne Ukkonen SM 5. PDF Tulosta Sähköposti
30.11.2015 18:42

Nuorten klassisen voimanoston SM-kilpailut 28-29.11.2015, Kankaanpää.

Kuopion Painonnostajista oli kisoihin ilmoittautunut kolme nostajaa. Ensi kertalaiset Niklas Weeman ja Janne Ukkonen sekä "konkari" Jere Savolainen.
Niklas Weeman joutui jättämään kisat väliin sairastumisen vuoksi.
Janne Ukkonen nosti sarjassa M20 83 kg viidenneksi yhteistuloksella 485 kg (170-112,5-202,5).
Jere Savolainen nosti sarjassa M20 93 kg hopealle yhteistuloksella 630 kg (240-130-260).

 

Kilpailijoiden kisaraportit:

Janne Ukkonen

Janne UkkonenJanne Ukkonen



Kisat meni varsinkin kyykkyjen osalta miten meni. Aloitusrauta 170kg meni vasta kolmannella läpi kun ei syvyys meinannut riittää, mikä oli pettymys. Penkissä ja mavessa kuitenkin ennätysraudat ja yhteistulokseen tuli syksyn kisoista 15 kiloa lisää joten kisat menivät kuitenkin kohtalaisen hyvin ja sain niistä tärkeää kokemusta.

 

Jere Savolainen

Jere SavolainenJere Savolainen


Tulipahan tuossa käytyä nostelemassa SM-kisoissa Kankaanpäässä 28.11. Mukava reissu oli ja jotain saatiin kaulaankin kotiin tuomisina, mutta aina jää sitä kuuluisaa parannettavan varaa… Tällä kertaa omasta mielestäni enemmän kuin yleensä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että se on se itsekritiikki, joka kehittää!

Kankaanpäähän matkattiin huoltopoppoon kanssa jo edellisenä iltana, koska ajomatkaa täältä Savosta Kankaanpäähän kertyy hieman vajaa 400km, eikä sen matkan kärsineillä koivilla yksinkertaisesti heti olla kyykkäämässä. Edeltävä yö vietettiin Kankaanpään Kuntokeskuksella ja tällä kertaa jopa saatiin kohtalaisen hyvin untakin jo perinteeksi muodostuneen jallusiivun jälkeen. Meikäläinen oli valmis kisailemaan!

Sitten itse kisapäivään.  Aamulla heräilin tunti ennen kellonsoittoa hirmuiseen jännitykseen, mikä ei ole mitään uutta. Kisojen myöhäisen ajankohdan takia piti painoa seurailla jonkun verran aina syöntien yhteydessä, mutta ei tuottanut loppujen lopuksi mitään ongelmaa pysyä painoluokassa. Aamupalan jälkeen odoteltiin ja vähän lisää odoteltiin.

Huoltaja-isäni kanssa mentiin kisapaikalle vähän ennen klo 15, joka osoittautuikin sitten pieneksi kämmiksi. Olin liiton sivuilta lukenut punnitusajankohdaksi tuon kyseisen kellonlyömän, mutta totuus olikin toinen. Punnitusta oli siirretty eteenpäin 1h 45min, mikä vielä lisäsi jänskätystä painon suhteen. No, kun sitten puntarille astuin, niin sehän näytti 91kg ja risat…Turhaan piti tästäkin tehdä isompi asia, kuin olikaan, keppee ukko oon vielä!

Ei muuta kun tankkailemaan pastaa naamaan ja hiilaria koneeseen. Varsinainen kilpailu oli alkamassa klo 18.45, joten hyvin oli aikaa ainakin odotella ja hermoilla. Ajankohta oli kyllä todella myöhäinen, mutta niin ne joskus tuppaa olemaan! Pikkuhiljaa aloiteltiin kyykyn lämmittelyt. Lämmittelyjen ajoitus osui hyvin kohdilleen ja lavalla oltiin juuri sopivissa lämmöissä ja hyvin palautuneena. Aloitusrauta 225kg oli tuttua kauraa ja helposti ylös kolmella valkealla. Tässä kohtaa sattui huoltajalta pikkuinen kämmäys, sillä korotuslappua ei palautettu ajoissa ja seuraavaan kyykkään tuli 2.5kg:n automaattikorotus. No, ei auttanut asian itkeminen, joten lavalle ja lähes sama rauta kuin aikaisemmin helposti ylös kolmella valkealla. Viimeiseen piti siis vähän korottaa panoksia, joten lätkäistiin 240kg, joka olisi meikäläiselle 5kg:n korotus aikaisempaan ennätykseen. Ei muuta kuin lavalle, tanko niskaan tukevasti, palkeen täyteen ilmaa ja kyykkyyn. Sieltä se tuli ja helposti! Kolme valkoista valoa ja oma ennätys!

Sitten penkkiin. Fiilis oli kyykyn jäljiltä hyvä ja kaikki onnistui hyvin aina kisalavalle menemiseen asti. Aloitus oli 130kg, joka oli niin perusrauta kuin vain voi olla. No, se totuttuun tapaan kepeästi ylös ja kolme valkiaa. Korotus 5kg ja tangossa seuraavalla kierroksella 135kg. Ei muuta kuin tanko käsille, rintaan ja ylös. Niinhän se menikin ja helposti, mutta 2-1 hylsyyn, koska jostain syystä nostin päätäni hieman penkistä irti, kun laskin tangon rintaan. Ei yhtään meikäläisen penkkaamiselle tyypillinen temppu, jota ihmettelin kyllä itsekin. No, ei muuta kuin kokoamaan itsensä ja laitoinpa vielä viimeiseen 2.5kg korotuksen, mutta ei tänään. ”Vähän” jäi penkki harmittamaan, sillä 130kg on meikäläisen kisaennätyksestäkin 2.kg:n päässä.

Penkin pettymysten jälkeen oli vähäsen itsensä kokoilemisen aika. Ja mikäs sen parempi tapa siihen, kuin alkaa lämmitellä maastavetoa. Lämmittelyt menivät hyvin ja tiesin jo siinä vaiheessa, että tänään lähtee. Näin ei tunnu usein, joten sen piti tarkoittaa jotain. No, lavalla aloitus 240kg ei painanut ainakaan sen enempää. Seuraavana 260kg, joka oli sekin hyvä nosto ja meikäläisen kisaennätys 5kg:n parannuksella! Tässä vaiheessa oli hyvä fiilis vetämisestä, joten viimeiseen 270kg (alun perin 271kg, joka olisi ollut kierrosta aikaisemmin vielä suomen ennätys). Kovalla keskittymisellä menin tuomareiden eteen. Tiesin mitä tein ja tiesin, että voimaa oli. Ja niinhän sitä olikin, rauta helposti loppuojennukseen, mutta tasapaino lipesi pohkeille ja nosto vajaana hylsyyn. Kyllä söi miestä!

Yhteistuloksena kuitenkin kohtuullinen 630kg, joka oli 7.5kg:een parannus entiseen. Varoja oli parempaankin, mutta kämmit on osa tätä lajia ja nehän tästä tekee mielenkiintoisen! Päivän päätteksi meikäläisen kaulaan ripustettiin siis sarjan M20 93kg hopeinen medaljonki, joka tarkoittaa, että sinä päivänä oltiin toisiksi vahvimpia. Tyytyväinen en suoranaisesti suoriutumiseeni ole, mutta koska kulta jäi usean kymmenen kilon päähän, ei tämä ihan mielettömästi sapeta. Tästä lähdetään reenailemaan kohti uusia kisoja ja ensi kerralla ollaan lavalla paljon vahvempana!

Lopussa kiitos seisoo, joten kiitellään nyt sitten ihan urakalla! Kiitos huoltajalleni, Ari-isälle. Ilman teikäläistä ei olisi hommaa näin näppärästi hoidettu, eikä palkintopallilla seisottu. Kiitokset myös läheisille, jotka yleisössä meikäläistä kannusti! Kiitos valmentajilleni Sami Hakkaraiselle ja Seppo Räsäselle, ilman teitä ei näinkään vahvoja oltaisi. Jatketaan samalla linjalla! Kiitos Kuopion Painonnostajat parhaasta treeniseurasta ja tuesta meikäläisen voimailijanuran alussa. Ollaan hieno ja ennen kaikkea vahva seura, johon tuntee itsensä tervetulleeksi! Kiitos myös yleisesti kaikille, jotka ovat meikäläisen nostouraa jollain tavalla tukeneet tai hengessä mukana olleet! Kiitos!

Vaikka en olekaan mummo lumessa, lähden silti eteenpäin. Nyt aletaan reenaamaan ja toivottavasti hamassa tulevaisuudessa ollaan vahvoja, tai ainakin vahvempia!

 

Jere Savolainen, Kankaanpää 2015Jere Savolainen, Kankaanpää 2015

 

Tulokset SVNL sivuilla

 

 

Viimeksi päivitetty 30.11.2015 21:55